TEKSTI Ann-Helena Hokkanen, ELT
Hevosille kipua aiheuttavat monet sairaudet, loukkaantumiset ja toimenpiteet. Kivun tehokas hoitaminen on tärkeää ja lisää hevosten hyvinvointia sekä nopeuttaa sairaiden hevosten toipumista. Kivun tunnistaminen ja halu lievittää kipua ovat edellytys kivun onnistuneelle hoitamiselle. Siksi hevosten hoitajat tarvitsevat tietoa hevosten kivusta, kivun hoitamisen mahdollisuuksista ja hyödyistä sekä siitä, kuinka kipu näkyy hevosten käyttäytymisessä, ilmeissä ja eleissä.
Kipuaisti on hevosten elimistölle tärkeä suojamekanismi, mutta kivusta on eläimille myös paljon ikäviä seurauksia. Kipu määritellään epämiellyttäväksi tuntemukseksi, johon liittyy tietoisuus kudostuhosta tai elimistöä uhkaavasta vaarasta. Kipu voidaan luokitella sen keston mukaan. Ensimmäinen vaihe on lyhyt, luonteeltaan terävä ja helposti paikallistettava. Tällä kivulla on ensisijaisesti elimistöä suojaava merkitys. Kun elimistöön kohdistuu jokin vaara, esimerkiksi hevosen ihoon koskettaa terävä esine, kipua aistivat hermosolut aktivoituvat ja siirtävät tiedon muita hermosoluja pitkin ihosta selkäytimen kautta eläimen aivoihin. Hevonen väistää kipua ja lisävaurioilta vältytään.
Sairauksiin ja vammojen paranemiseen liittyvä kipu on pidempikestoista, syvää ja laajemmalle leviävää. Tulehdukset ovat elimistön reaktioita erilaisiin vaurioihin tai taudinaiheuttajiin ja niihin liittyy kipua. Tulehtunut kudos turpoaa, punoittaa, kuumottaa ja aristaa. Lisäksi tulehdussairauksiin, kuten hengitystietulehduksiin, liittyy usein myös kuumetta ja muita yleisoireita, kuten väsymystä ja huonoa ruokahalua. Niveltulehdukset ovat erittäin kivuliaita paitsi tulehduksen, myös turvotuksen vuoksi. Luunmurtumat, lihasvauriot ja jännevammat aiheuttavat voimakasta kipua. Kaviokuume on hyvin kivulias sairaus, johon liittyy myös muutoksia potilaan keskushermostossa. Ähkyihin liittyy tyypillisesti voimakasta kipua vatsaontelossa. Joskus kipu johtuu hermoston vaurioista. Aina kivun syytä ei saada selville.
Kipu voi pitkittyä
Normaalisti kipu helpottaa vamman tai sairauden parantuessa. Joskus kuitenkin kipu kestää pidempään kuin sen kuuluisi. Hevoset voivat myös herkistyä kivulle, jolloin ne kokevat kivun voimakkaampana kuin se oikeasti on. Lisäksi hoitamaton, voimakas tai pitkään kestävä kipu voi tietyissä olosuhteissa lopulta johtaa kipuaistissa tapahtuviin pysyviin muutoksiin. Tällöin kipu ei ole suhteessa vamman tai sairauden paranemiseen, vaan on muuttunut itsessään sairaudeksi, krooniseksi kivuksi. Krooninen kipu on hevosilla vakava hyvinvointiongelma. Eläimet eivät pysty sopeutumaan siihen, sen kaltaisesta kivusta ei ole niille mitään hyötyä ja kipu aiheuttaa elimistöön pitkään kestävän stressireaktion, joka altistaa esimerkiksi mahahaavalle. Lisäksi kroonista kipua on erityisen vaikeaa hoitaa.
Hevosen kipua voi olla vaikeaa havaita
Hevoset ovat perimältään saaliseläimiä ja niille on kehittynyt korkea kynnys näyttää kipuaan ja heikkouttaan selvästi ulospäin. Saaliseläimillä on varsin hienovarainen, lähinnä laumatovereiden havaittavaksi kehittynyt kipukäytös, johon kuuluvat ilmeet, eleet ja asennot, samoin kuin hevosten väliseen viestintään muutenkin. Kivun ilmaiseminen riippuu myös hevosen rodusta, temperamentista, koulutuksesta ja suhteesta hoitajaan sekä lauman muihin hevosiin. Arka eläin peittää kipunsa kesyä, luottavaista lajitoveriaan useammin. Hevosten kipua voikin olla hankalaa tunnistaa ja arvioida. Hevosille luontainen kipua peittelevä käytös on johtanut osaltaan siihen, että niiden kokemaa kipua on aikojen saatossa vähätelty, kipua ei tunnisteta eikä usein vieläkään hoideta tarpeeksi.
Kipu muuttaa käyttäytymistä
Kipu muuttaa elimistön toimintaa ja eläinten käyttäytymistä. Näiden muutosten tarkoituksena on estää lisävaurioiden synty, edistää paranemista ja varoittaa laumatovereita. Kivusta kärsivän hevosen stressihormonien pitoisuudet veressä nousevat, sydämen syke kiihtyy ja hengitys muuttuu nopeaksi ja pinnalliseksi. Kipu ja stressi myös hidastavat tai voivat jopa pysäyttää ruuansulatuksen.
Hevosten kivusta kertova käytös riippuu usein siitä, missä kipu on sekä siitä, mikä kivun aiheuttaa. Ontuminen on lähes poikkeuksetta merkki kivusta raajassa. Hevonen varoo astuessaan laittamasta koko painoaan kipeälle raajalle. Ähkyyn liittyy kipua vatsaontelossa. Tämä näkyy tyypillisesti kylkien katseluna, mahan alle potkimisena, kuopimisena, piehtaroimisena ja hikoiluna. Hyvin voimakas kipu, kuten selvä ontuma tai vakava ähkykipu, on yleensä helppo havaita. Hevoset yleensä myös aristavat kipeän kohdan, esimerkiksi haavan tai ruhjeen koskettamista. Kipeä hevonen voi myös katsoa kipeää kohtaa, esimerkiksi ähkyhevonen katselee kylkiään. Pahasta kroonisesta kivusta kärsivä eläin voi myös yrittää vahingoittaa itseään, esimerkiksi puremalla kipeää kohtaa.
Vähäisen tai kohtalaisen kivun havaitseminen ja arvioiminen on vakavia kiputiloja hankalampaa ja kivun sijaintia ja aiheuttajaa joudutaan joskus etsimään. Esimerkiksi lieviä ontumia voi olla vaikeaa tunnistaa. Muutokset hevosen normaalissa käyttäytymisessä ovat tärkeitä merkkejä siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Kipeällä hevosella voi olla huono ruokahalu ja myös haluttomuus liikkua voi johtua kivusta. Hidas syöminen voi olla merkki ruuansulatuskanavan vaivoista tai hammasongelmista.
Hevonen voi myös käyttäytyä epänormaalisti ajettaessa tai ratsastettaessa. Suun auki pitäminen tai kuolaimen pureminen voi kertoa kivusta suussa, samoin hännällä huiskiminen. Vastahakoisuus voltilla työskentelyyn voi kertoa kivusta jaloissa. Hermoilu satuloitaessa tai harjattaessa voi kieliä kivusta selässä. Jos toinen etujalka on hyvin kipeä, hevonen voi olla haluton nostamaan toista jalkaa, sillä silloin paino tulee kokonaan sairaalle jalalle. Kipu voi myös ilmetä levottomuutena tai painon siirtelynä jalalta toiselle.
Koetusta kivusta voi myös kertoa vaste kipulääkkeeseen. Esimerkiksi kipeän nivel puuduttamisen jälkeen ontuma lakkaa. Jos hevosella epäillään olevan kipuja ja annettu kipulääke parantaa sen oloa, potilas hyvin todennäköisesti kokee kipua.
Joskus kivusta kärsivä hevonen hakee tavallista enemmän huomiota hoitajaltaan. Yleensä kipu kuitenkin muuttaa hevosen käytöksen pelokkaaksi tai aggressiiviseksi. Varsinkin pitkään jatkunut, krooninen kipu tai kivulle herkistyminen voi muuttaa hevosen vihaiseksi. Se puolustaa itseään vastustamalla kipua aiheuttavaa tai pahentavaa toimintaa, potkimalla, puremalla tai hyökkäämällä ihmisiä ja toisia hevosia kohti. Jatkuva kipu voi myös tehdä hevosesta apaattisen ja sulkeutuneen. Riskiä tällä ”opitulle avuttomuudelle” lisää se, ettei eläimen muuttuneen käytöksen ymmärretä johtuvan kivusta, vaan eläintä rangaistaan, jolloin se oppii välttämään kivusta johtuvaa käyttäytymistä.
Kipukasvot
Kipu näkyy myös hevosten ilmeestä. Hevosten kipukasvoja (pain face) onkin tutkittu ja ilmeiden tulkinnasta on paljon apua kivun tunnistamisessa ja arvioinnissa. Ilmeitä arvioitaessa kiinnitetään huomiota viiteen eri kohtaan hevosen kasvoissa. Kaikkia näitä muutoksia voi esiintyä yksinään ja ilman kipua, mutta mitä enemmän kivusta kertovia merkkejä löytyy, sitä voimakkaampaa kipu yleensä on. Kivuliaan hevosen korvien välinen etäisyys kasvaa ja korvien aukot suuntautuvat usein ulospäin. Korvien normaalia ympäristöä valppaasti tarkkailevaa asentoa ja liikettä ei havaita.
Kivuliaalla hevosella on ”huolestunut” ilme. Tämä johtuu silmiä ympäröivien lihasten kiristymisestä, mikä aiheuttaa tyypillisen kulmikkaan silmän muodon. Kivusta kärsivän hevosen katse on myös intensiivinen ja sisäänpäin kääntynyt. Myös hevosen pään sivuilla olevat purulihakset jännittyvät ja siksi ne erottuvat tavallista selkeämmin. Tämä luo vaikutelman kireästä ilmeestä. Kivulias hevonen voi myös kiristellä tai narskutella hampaitaan. Myös turpa kiristyy ja huulet ovat tiukasti yhdessä. Normaalisti rento ja pyöreä turpa muuttuu näin kulmikkaaksi. Sieraimet ovat laajentuneet ja niiden muoto on lähempänä nelikulmiota kuin normaalia pitkulaista pisaraa.
Ilmeen lisäksi hevosen kehon ja pään asento voi kertoa kivusta. Hevonen kantaa normaalisti päätään korkealla, kun taas kivuliaan hevosen pää on sään korkeudella tai sen tason alapuolella. Myös reagointi ympäristöön sekä sijainti karsinassa muuttuu. Normaalisti hevonen seisoo karsinansa etuosassa ja seuraa ympäristöään tarkkaavaisesti sekä reagoi lähestyvään ihmiseen. Kivulias hevonen voi seistä karsinan perällä, katsella seinään eikä reagoi ympäristöönsä tai lähestyvään ihmiseen.
Kivun hoitaminen kannattaa!
Eläinten kokeman kivun hoitamisen hyödyistä tiedetään koko ajan lisää. Hevosten kipukasvojen ja kipukäyttäytymisen perusteella on tehty erilaisia menetelmiä luokitella ja arvioida kipua. Tällaisilla kipuasteikoilla voidaan erityisesti seurata toipumista ja kivunlievityksen tehoa.
Hevosten kokemaa lyhytkestoista kipua voidaan nykyään ennaltaehkäistä ja hoitaa tehokkaasti, kun taas pitkittyneestä kivusta ja sen hoitamisesta tiedetään vasta vähän. Toimenpiteiden, kuten kastraation tai hampaan poiston, aiheuttamaa kipua hoidetaan jo ennen kivuliaan aistimuksen syntymistä usean eri lääkeaineen yhdistelmällä. Lisäksi tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita hoitamaan kipua toimenpiteiden jälkeen ja sairailla hevosilla.
Tehokkaan kivunlievityksen avain on nopeus. Tärkeintä on löytää kivun aiheuttaja ja poistaa se. Mitä paremmin hoitaja kivun ja sairauden tunnistaa, sitä nopeammin hän pystyy puuttumaan hoidossaan olevien hevosten kipuun. Nopea ja tehokas kivun ja sairauden hoitaminen ehkäisee kivulle herkistymistä ja kivun kroonistumista sekä parantaa ennustetta, nopeuttaa toipumista ja lisää hevosten hyvinvointia. Siksi hevosten kivun ja sairauden tunnistaminen mahdollisimman pienistä merkeistä on tärkeä taito ja sitä kannattaa harjoitella.