TEKSTI: Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Jonna Jokisalo
Kavion verenkierto
Kavion verenkierto on ainutlaatuinen, sillä sen normaali toiminta on riippuvainen sekä sydämen ylläpitämästä, niin sanotusta normaalista verenkierrosta että kavioiden itsensä tuottamasta lisäpumpusta.
Veri virtaa valtimoita pitkin sydämestä kavioon sydämen pumppaustehon ja painovoiman avulla. Kavioon tulee verta kuutta valtimoa pitkin. Nämä valtimot ovat jakautuneet ympäri jalan ja kavion sisä- ja ulkoreunan ja ovat yhteydessä toisiinsa lukuisien haarojen avulla. Tämä takaa tasaisen verenvirtauksen kavioon riippumatta siitä, miten paino on milläkin hetkellä jakautunut.
Jokaisen valtimon parina oleva laskimo vie verta pois kaviosta. Myös laskimot ovat yhteydessä toisiinsa haarojen avulla ja tämä tiheä verkosto on tärkeä osa kavion verenkierron pumppausmekanismia. Veri palaa takaisin laskimoita pitkin pumppausmekanismin avulla. Ilman tätä veren paluu sydämeen olisi vaikeaa painovoiman sekä alaraajojen lihaksettomuuden takia.
Kavio toimii sydämen tavoin pumpaten veren pois kaviosta kohti sydäntä. Laskimoissa on yhdensuuntaiset läpät, jotka päästävät veren kulkemaan vain eteenpäin ja estävät veren kulun takaisin kavioon. Laskimot puristuvat kasaan vasten kavion rustoja joka kerran kun kavio painetaan maahan ja sille otetaan painoa jolloin ne työntävät verta eteenpäin. Kun jalalta otetaan paino pois nämä suonet vastaavasti avautuvat ja uusi annos verta valuu laskimoihin.
Kaviokuume ja sen aiheuttajat
Kaviokuume on yleinen kavion sairaus. Kaviokuumeen aiheuttajana voi olla mm. vakavan systeemisairauden aiheuttama sepsis eli niin kutsuttu yleistulehdus ja/tai endotoksemia sekä hormonaaliset sairaudet. Lisäksi puhutaan niin sanotusta “tukijalan kaviokuumeesta”.
Sepsis, eli yleistulehdus ja endotoksemia ovat tiloja, joissa bakteerit tai niiden osat pääsevät verenkiertoon aiheuttaen massiivisen tulehdusreaktion. Tulehdusreaktion lisäksi kaviokuumeen syntyyn vaikuttaa kavion hapenpuute johtuen verenkierron häiriöstä. Tukijalan kaviokuumeessa kavion normaali verenkierto häiriintyy painon ollessa jatkuvasti yhdellä jalalla vastakkaisen jalan ollessa kipeä. Näin kavion pumppausmekanismi ei pääse toimimaan ja siten tukijalka kärsii verenkierron häiriöstä.
Yleinen kaviokuumeen aiheuttaja on hevosen aineenvaihdunnalliset sairaudet, hevosen cushingin tauti (PPID) sekä hevosen metabolinen oireyhtymä (EMS). Kaviokuumetta sairastavista hevosista valtaosalla, noin 90%:lla, kaviokuumeen syy on hormonaalinen häiriö. Näissä sairauksissa sokeriaineenvaihdunnan säätely on häiriintynyt ja runsas sokeripitoisuus ruokavaliossa aiheuttaa normaalia voimakkaamman insuliinin erityksen. Tämä altistaa hevosen kaviokuumeelle. Voimakkaan insuliinin erityksen uskotaan vaikuttavan kavion toimintaan sepsiksen tavoin.
Kuvassa aineenvaihduntasairaudesta kärsivä hevonen. Aineenvaihduntasairaudet ovat suurin kaviokuumeen aiheuttaja.
Tulehdusreaktio sekä kavion verenkierron häiriö
Kaviokuumeen syntymekanismissa on siten kaksi tärkeää tekijää, tulehdusreaktio sekä kavion verenkierron häiriö, joiden merkitys vaihtelee riippuen sairauden aiheuttajasta. Riippumatta syystä, kaviokuumeen oireet seuraavat aina perässä ja kliinisten oireiden ilmaantuessa on sairaus jo täydessä vauhdissa.
Kaviokuumeen oireet
Tyyppioireet akuutissa kaviokuumeessa ovat voimakas etujalkojen kipu ja siitä johtuva haluttomuus liikkua sekä sormin tuntuva korostunut ns. digitaalipulssi. Lisäksi kaviot voivat olla lämpimät. Kroonisessa kaviokuumeessa oireet ovat lievemmät.
Kaviokuume vaatii aina eläinlääkärin hoitoa. Hoito koostuu akuutissa vaiheessa kipulääkityksestä, levosta ja tukihoidosta. Koska niin suuri osa kaviokuumetapauksista johtuu kroonisesta aineenvaihdunnallisesta sairaudesta tulisi sairastuneilta yksilöiltä aina poissulkea mahdolliset altistavat tekijät. Hevosen hormonaalisia sairauksia voidaan tutkia eläinlääkärin ottaman verinäytteen perusteella.