Virtsanpidätyskyvyttömyydellä tarkoitetaan tahatonta virtsan vuotamista. Vaiva on koirilla kohtalaisen yleinen. Taustalla voi olla virtsaelinten hermotuksen häiriöt tai jotkin muut syyt, joista tavallisin on virtsaputken sulkumekanismin toimintahäiriö (USMI = urethral sphincter mechanism incompetence). Sen taustalla voi olla monia eri syitä, jotka johtavat virtsaputken sulkupaineen laskuun (virtsaputken hypotonia).
Tyypillisin virtsanpidätysongelmista kärsivä potilas on täysikasvuinen steriloitu narttu. Virtsanpidätyskyvyttömistä nartuista 90 % on steriloituja. Steriloiduista nartuista noin 20 % kehittyy 2-3 vuoden kuluttua leikkauksesta virtsanpidätysongelmia. Virtsanpidätyskyvyttömyys voi myös olla synnynnäistä, jolloin noin puolella näistä virtsanpidätyskyky kehittyy täydelliseksi vasta ensimmäisen tai toisen kiiman jälkeen.
Mikä steriloinnissa aiheuttaa virtsanpidätyskyvyttömyyttä?
Sterilointi johtaa alempien virtsaelinten rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutoksiin. Sileän lihaksen määrä vähenee steriloinnin jälkeen sekä virtsaputkessa että virtsarakossa. Samanaikaisesti kollageenin määrä rakossa ja virtsaputkessa nousee. Lisäksi poikkijuovaisen lihaksen (tyyppi I ja II lihassyyt) kokonaismäärä vähenee. Tyyppi I lihassyyt edistävät virtsaputken lepotonusta, joten määrän väheneminen heikentää sulkumekanismin toimintaa. Lisäksi steriloitujen narttujen virtsaputken on todettu olevan steriloimattomien narttujen virtsaputkea lyhyempi.
Munasarjojen poiston on todettu vähentävän merkitsevästi virtsaputken maksimaalista sulkupainetta ja supistuvan osan pituutta. Virtsankarkailun esiintymisessä ei ole havaittu eroja koirien välillä, joilta on poistettu vain munasarjat tai niiden lisäksi myös kohtu. Aiempi teoria pidätyskyvyn heikkenemisestä stumpin ja rakon välillä olevien kiinnikkeiden takia on siten osoittautunut vääräksi.
Alhaista estrogeenipitoisuutta pidetään merkittävänä tekijänä virtsankarkailun kehittymisessä, mutta tutkimuksissa ei ole havaittu eroja estrogeenipitoisuuksissa steriloitujen tiputtelevien narttujen ja anestruksessa olevien normaalien narttujen välillä. Joka tapauksessa estrogeenin tiedetään lisäävän korkean affiniteetin omaavien alfa-adrenergisten reseptorien määrää virtsaputken alkuosassa.
Lihavuus voi pahentaa virtsanpidätysongelmia retroperitoneaalirasvan työntäessä rakon kaulaa kraniaalisesti. Rodun on myös havaittu vaikuttavan ja korkean riskin rotuina mainitaan dobermanni, vanhaenglanninlammaskoira, rottweiler, weimarinseisoja, springerspanielit ja irlanninsetteri.
Lähteet:
Stéphanie Noël et al. Acquired urinary incontinence in the bitch: Update and perspectives from human medicine. Part 1-3.
The Vet Journal 186 (2010), 10–17, 18–24, 25–31.