TEKSTI: Eläinlääketieteen neurologian dosentti Tarja Pääkkönen
Hermosolut muodostavat aivoissa monimutkaisen verkoston. Hermosolut viestivät toistensa kanssa välittäjäaineiden välityksellä. Normaalisti aivoissa vallitseekin hyvä tasapaino kiihdyttävien ja rauhoittavien välittäjäaineiden välillä. Epilepsiassa taas voidaan yksinkertaistetusti ajatella tasapainon olevan kiihdyttävien välittäjäaineiden puolella.
Epilepsia on yksi yleisimmistä kroonisista neurologisista sairauksista niin koirilla kuin ihmisilläkin. Epilepsia on aivojen sairaus, jolle on tunnunomaista aivojen pitkäkestoinen taipumus tuottaa spontaanisti kohtauksia. Epilepsiasta puhutaan, kun koiralla on ollut vähintään kaksi kohtausta yli 24 tunnin välein.
Epilepsian luokittelu
Epilepsiassa ei ole kyse vain yhdestä sairaudesta vaan taustalla voi olla monta eri sairautta, joille kaikille on ominaista alentunut kohtauskynnys. Koiran epilepsian yleisin aiheuttaja on idiopaattinen epilepsia, jolloin aivoissa ei ole muuta sairautta, mutta joko tunnettu tai epäilty geneettinen tausta epilepsialle. Rakenteellisessa epilepsiassa taas aivoissa on joku rakenteellinen sairaus, joka puolestaan aikaansaa kohtaukset. Tällaisia rakenteellisia aivosairauksia ovat aivojen verenkiertohäiriöt, tulehdussairaudet aivoissa, pään iskuvauriot, kehityshäiriöt ja kasvaimet aivoissa, sekä aivojen rappeumasairaudet. Nämäkin voivat olla geneettisiä, mutta niissä geenivirhe saa aikaan ensin rakenteellisen aivosairauden, joka puolestaan aiheuttaa epilepsian, kun taas idiopaattisessa epilepsiassa geenivirhe aiheuttaa suoraan epilepsian. Lisäksi tulevat kyseeseen reaktiiviset kohtaukset, jotka eivät varsinaisesti ole epilepsiaa, mutta kohtauskuva on kuitenkin samanlainen kuin epilepsiassa. Reaktiivisissa kohtauksissa itse aivot ovat terveet, mutta häiriötila tulee aivojen ulkopuolelta. Tällaisia häiriötiloja ovat esimerkiksi myrkytykset sekä aineenvaihduntasairaudet, kuten paha maksa- tai munuaisvika, sekä sairaustilat, joissa verensokeri on matala.
Diagnoosi
Epilepsian diagnoosi lähtee siitä, että tunnistetaan koiran saavan toistuvasti kohtauksia. Yleistyneet kohtaukset, joissa koira on tajuton, makaa kyljellään ja kramppaa, on yleensä helppo tunnistaa epilepsiakohtauksiksi. Paikallisalkuisen kohtauksen tunnistaminen epilepsiakohtaukseksi voi olla haastavampaa. Paikallisalkuisessa kohtauksessa esimerkiksi vain yksi jalka nykii tai pää kääntyy sivulle. Tajunnan taso voi olla alentunut tai normaali. Idiopaattisen epilepsian diagnoosi tehdään pois sulkemalla muut kohtauksia aiheuttavat sairaudet eli rakenteelliset epilepsiat (tarvittaessa aivojen magneettikuvaus) sekä reaktiiviset kohtaukset (verinäytteiden avulla). Aivojen magneettikuvaus on erityisesti tarpeen, kun kohtausten alkamisikä on idiopaattiselle epilepsialle epätyypillinen (< 6 kuukautta tai > 6 vuotta), kohtausten välillä esiintyy neurologisia puutoksia, koiran ensimmäinen kohtaus on pitkittynyt (yli viiden minuutin pituinen) tai ensimmäinen kohtaus on kohtausrypäs, tai potilas ei vastaa lääkehoitokokeiluun.
Epilepsian hoito
Epilepsian tärkein hoitomuoto on yhä lääkehoito. Kohtauksenvastainen lääkitys aloitetaan, mikäli kohtauksia esiintyy useammin kuin kerran kolmessa kuukaudessa, tai esiintyy pitkittyneitä, yli viiden minuutin pituisia kohtauksia, tai kohtausryppäitä (enemmän kuin yksi kohtaus vuorokauden aikana). Kohtauksenvastainen lääkitys aloitetaan myös, mikäli kohtauksen jälkeiset oireet ovat vakavia (kuten aggressiivisuus) tai pitkäkestoisia (yli 24 tuntia), tai mikäli kohtausten esiintymistiheys, kesto tai kohtausten vakavuus ovat lisääntymässä tarkasteltaessa kolmea viimeistä kohtausta ja niiden välistä aikaa.
Koirien idiopaattisen epilepsian hoito aloitetaan yleensä joko imepitoiinilla tai fenobarbitaalilla.. Tyypillisimpiä kohtauksenvastaisten lääkkeiden sivuvaikutuksia ovat väsymys, ataksia (humalaisen kävely) sekä lisääntynyt juominen ja virtsaaminen. Harvinaisemmissa tapauksissa voi esiintyä vakavampia haittavaikutuksia. Jatkuvalla lääkityksellä olevia koiria seurataan siksi säännöllisesti.
Ennuste
Lääkehoidon avulla ei läheskään aina päästä kokonaan eroon kohtauksista, mutta tavoitteena on lieventää kohtauksia sekä harventaa niiden esiintymistä. Tutkimusten mukaan 60–80 % koirista vastaa hyvin lääkehoitoon. Arviolta noin 30 %:a koirista ei vastaa edes kahden lääkkeen yhdistelmähoitoon riittävästi.
Noin 15 % koirista, joilla on idiopaattinen epilepsia, pääsevät kokonaan eroon kohtauksista joko lääkehoidon avulla tai ilman lääkehoitoa. Joissakin tutkimuksissa on esitetty idiopaattisen epilepsin lyhentävän koiran eliniän odotetta. Mikäli koira saa yksittäisiä, lyhytkestoisia (alle viiden minuutin mittaisia) kohtauksia, on odotettavissa oleva eliniän ennuste terveitä rotusisaruksia vastaava. Eliniän odote lyhenee, mikäli potilas vastaa huonosti lääkehoitoon tai sillä esiintyy pitkäkestoisia kohtauksia tai kohtausryppäitä.
Äkkikuoleman (SUDEP, sudden unexpected death in epilepsy) riski epilepsiaan liittyen on 3 % luokkaa. Taustalla arvellaan olevan sydän- ja verenkiertoelimistön säätelyn häiriö epilepsiasta johtuen.
Genetiikka
Idiopaattinen epilepsia voi olla vain yhden geenivirheen aiheuttama eli monogeeninen epilepsia. Tällaisia monogeenisiä idiopaattisia epilepsioita tunnetaan koirilla tällä hetkellä kaksi (Lagottojen pentuiän epilepsia sekä Rodesiankoirien nuoruusiän myoklooninen epilepsia). Ihmisillä alle 5% perinnöllisistä epilepsioista on yhden geenivirheen aiheuttamia. Suurimmassa osassa koirienkin geneettisistä epilepsioista lienee taustalla useampia geneettisiä tekijöitä eli niin kutsuttuja riskigeenejä. Tällainen riskigeeni ei yksinään aikaansaa potilaalla epilepsiaa vaan tarvitaan myös muita riskigeenejä sekä mahdollisesti ympäristötekijöitä. Koirilla on tunnistettu toistaiseksi yksi idiopaattisen epilepsian riskigeeni (ADAM23), joka lisää epilepsian riskiä useilla koiraroduilla.
Mitä uutta epilepsiasta?
Kohtausaltisteet
Määritelmän mukaan epilepsiassa aivoilla on taipumus tuottaa spontaanisti kohtauksia. Kuitenkin ihmislääketieteen tutkimusten perusteella tiedetään, että monet tekijät voivat altistaa kohtauksille. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi stressi, unenpuute sekä hormonaaliset tekijät. Eläinlääketieteessä mahdollisia kohtausaltisteita ei ole juurikaan tutkittu, joten niiden vaikutusta kohtausten esiintymiseen ei vielä tunneta.
Ruokavalion vaikutus
Ruokavalion vaikutusta epilepsiakohtausten esiintymiseen on tutkittu koirillakin jonkin verran ja aihe on suuren tutkimusmielenkiinnon kohde tälläkin hetkellä eläinlääketieteessä. Ainakin modifioidulla ketogeenisellä dieetillä saattaa olla vaikutusta kohtausten esiintymiseen.
Epilepsian liitännäissairaudet
Idiopaattisessa epilepsiassa pääoireena ovat luonnollisesti kohtaukset, mutta ihmislääketieteestä tiedetään, että epilepsiaan voi liittyä liitännäissairauksia, kuten käytösmuutoksia. Vastaavista muutoksista on viitteitä myös eläinpuolella, jossa on todettu epilepsiaan liittyvän mahdollisesti lisääntynyttä aktiivisuutta ja impulsiivisuutta (ADHD –tyyppinen käytös), sekä lisääntynyttä levottomuutta.
Epilepsian hoitoa aloitettaessa omistajan on hyvä ottaa huomioon:
Epilepsian lääkityksen on oltava säännöllistä, lääkkeen annostelu tapahtuu yleensä kahdesti päivässä. Äkillinen lääkityksen lopettaminen johtaa kohtausriskin kasvuun.
Yleensä elinikäinen lääkitys, vaatii sitoutumista omistajalta. Lääkitys voidaan lopettaa pikkuhiljaa yhteistyössä eläinlääkärin kanssa, mikäli koira kohtausvapaa vähintään vuoden ajan.
Lääkehoidon tavoitteena on eliminoida tai vähentää kohtausten esiintymistä tai niiden vakavuutta välttäen haittavaikutuksia. Läheskään aina kohtauksista ei siis päästä kokonaan eroon. Lääkkeiden haittavaikutukset vaihtelevat riippuen valitusta lääkkeestä.
Lääkehoitoa voidaan joutua muokkaamaan johtuen esimerkiksi riittämättömästä hoitovasteesta tai lääkityksen haittavaikutuksista (lääkeannoksen muokkaaminen, lääkkeen vaihto, tai lisälääkkeen käyttöönotto).
Omistajan on tärkeää pitää kohtauspäiväkirjaa (mm. hoitovasteen seurannassa olennaista, että kohtausten ajankohta ja kesto kirjattuna).
Ruokavalio pidettävä säännöllisenä, ruuansulatuskanavan ongelmat voivat myös vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen. Näin ollen ruokavalio on syytä pitää samanlaisena, ruokavalion vaihdokset tehtävä hitaasti, lääke annettava aina ruuan kanssa tai aina ilman ruokaa.
Kustannukset huomioitava (lääkitys, säännölliset eläinlääkärikäynnit ja verinäytekontrollit välttämättömiä hoidon seurannassa).
Kaikilla epileptikoilla voi esiintyä pitkittyneitä kohtauksia (kesto yli 5 minuuttia) tai kohtausryppäitä (enemmän kuin yksi kohtaus vuorokauden aikana). Nämä tilat vaativat ensiapuhoitoa.
Koirien epilepsiaan liittyvää lisätietoa saa IVETF julkaisuista (www.IVETF.org; IVETF = International Veterinary Epilepsy Task Force, joka on kansainvälinen eläinneurologien ja koirien epilepsiatutkijoiden yhteenliittymä. Se antaa mm. suositukset koirien epilepsian luokittelusta, diagnostiikasta ja hoidosta). Tämä kirjoitus perustuu IVETF:n artikkeleihin ja suosituksiin.