Koiran sisäsiisteys – vinkkejä ja vertaistukea pentuarkeen

Krooninen pentukuume on käsite, jonka lähes jokainen vähänkään aktiivisemmin koirien parissa puuhasteleva ymmärtää. Krooninen pentukuume on siitä paha tauti, että siihen on olemassa ainoastaan yksi lääke, pentu. Tämäkään lääke ei yleensä paranna tautia kokonaan, mutta usein lievittää oireita useiden vuosien ajan. Lääkkeen teho on suoraan verrannollinen lääkkeen vahvuuteen eli siihen millaisen pennun satut saamaan. Lääkkeen pahin vihollinen on aika, koska kuten sanonta kuuluu: ”Aika kultaa muistot”.

Pentuarkea ajatellaan usein vaaleanpunaisissa kuvitelmissa. Nämä kuvitelmat karisevat hyvin äkkiä, kun aamulla ensimmäisenä jalassa roikkuu jotain terävää ja kun jo ulko-oven avatessa sieraimiin kantautuu pissan ja kakan haju. Puhumattakaan siitä, kun teini-ikää lähestyvä pentu päättää sisustaa kotisi uudelleen, koska hänellä ei riittänytkään unta koko työpäiväsi ajaksi. Silti nämä asiat unohtuvat ajan kuluessa ja kohta talossa on taas pentu. Kroonisen pentukuumeen kierre on valmis.

Sisäsiisteyden harjoittelu on hyvä aloittaa heti pennun saavuttua

Oodi jäi meille tavallaan vahingossa. Edellisen koiran pentuajasta ole vielä kulunut riittävän pitkää aikaa, että uusi pentu olisi ollut hyvä idea ja tilanne on siitä erilainen, etten potenut yhtään pentukuumetta. Oodi on kuitenkin niin hurmaava yksilö, että sen touhuja seuratessa suupielet kääntyvät väkisin hymyyn, eikä se pissakakkarumbakaan tunnu niin kamalalta. Toki asumme myös omakotitalossa ja nyt on kevät kääntymässä kesäksi, joten esimerkiksi pennun sisäsiisteyskasvatus sujuu helpommin, koska aikaa tulee vietettyä enemmän ulkona.

Sisäsiisteys on yleensä ihan ensimmäinen asia, jota lähdetään työstämään uuden pennun kotiutuessa. Sisäsiisteyden opettamisessa ei ole oikotietä onneen, vaan se vaatii kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta myös silloin, kun ulkona sataa ja ei huvittaisi. Hyvä ohjenuora on, että vie pentu pihalle aina kun se herää, on syönyt tai leikkinyt. Eli käytännössä koko ajan, koska eihän pennut tee mitään muuta, kuin nukkuu, syö ja leikkii. Nameja kannattaa olla taskussa valmiina ja pentu palkitaan onnistuneesta suorituksesta namien lisäksi vuolain kehuin. On hyvä muistaa, että pentu ei vielä kehityksen puolesta kykene pidättämään kauaa, joten vahinkoja sattuu taatusti. Vahingoillehan ei voi mitään, eikä niistä saa silloin reiluuden nimissä pentua torua.

Sisäsiisteyden opettelu vaatii kärsivällisyyttä

Sisäsiisteyskasvatus koettelee välillä hermoja ja tuo yksinkertainen ohjenuora on niin paljon helpompi kirjoittaa, kuin toteuttaa. Ongelmia ja takapakkia tulee lähes aina. Oodi teki kaikki tarpeensa ulos veljiensä lähdettyä, eikä vahinkoja sisälle tapahtunut oikeastaan yhtään. Kunnes sitten tapahtui yksi ja heti perään seuraava. Puhutaan, että pennulla ei ole pidätyskykyä, vaan kyllä sitä ihmeellisesti löytyy, kun pihalla kaatosateessa odotat, että pentu tekisi tarpeensa. Sitten erehdyt ajattelemaan, ettei pennulla olekaan hätä, palaat sisälle ja kappas, pidätyskyky on kadonnut ja pissat ovat eteisen matolla. Sisäsiisteyskasvatus tarvitsee siis kärsivällisyyttä omistajalta, mutta kuten monessa muussakin asiassa, niin tässäkin sitkeys palkitaan ennen pitkää.

Kannattaa myös kysyä pennun kasvattajalta minkälaisia pissa-alustoja hän on käyttänyt. Yleensä pentu tykkää tehdä tarpeensa tuttuun paikkaan, tutulle alustalle. Niitä voi sisäsiisteyskasvatuksessa hyödyntää esimerkiksi viemällä ne ulko-oven eteen ja kun pentu hakeutuu ovelle tai alustalle tekemään tarpeitaan, se napataan kainaloon ja viedään ulos. Pennun eleitä tarkkailemalla huomaa, kun hätä yllättää.  

Sisäsiisteyskasvatus onkin aikaa vievä koulutusprosessi, mutta usein myös hyvin tärkeä koiran ja omistajan välisen suhteen kannalta. Siksi siihen kannattaa panostaa heti alussa. Se on yksilöllistä, kuinka monta toistoa koira tarvitsee oppiakseen minkä tahansa asian, mutta keskimäärin niitä tarvitaan paljon. Toiset motivoituvat helpommin, kuin toiset. Sisäsiisteyden oppiminen on myös haastavaa sen vuoksi, että yksikin sisälle tehty vahinko siirtää asian lopullista oppimista hieman kauemmaksi.

Uutta pentua pohditaan usein myös sisäsiisteyskasvatuksen kautta. Jaksaako siihen pissakakkarumbaan lähteä. Itse pyrin välttämään asian stressaamista ja ajattelen, että jokainen on ennen pitkää oppinut sisäsiistiksi. Joko helpommalla tai vaikeimman kautta, mutta kaikki on oppinut. Niin myös Oodi. Siihen saakka meillä saattaa hieman haiskahtaa pissa ja se sallittakoon. Jaksamisia kaikille sisäsiisteyskasvatuksen kanssa painiville, se on onneksi loppujen lopuksi lyhyt aika koiran elämänkaaressa, kun siihen vaan jaksaa paneutua alusta asti.

Tekstin kirjoittaja Oodin omistaja ja kasvattaja Paula.