Mainitsinkin viime blogimerkintämme lopussa, että Runolla oli hieman huonoa tuuria metsäretkellä ja pienestä kompastuksesta seurasi melkoisen kipeä tassu pennulle. Runo alkoi metsäkävelyn jälkeen ontua toista etujalkaansa hyvin voimakkaasti eikä ontuminen helpottanut pienellä lepäilyllä, joten suuntasimme eläinlääkäriin tarkistamaan, ettei mikään mennyt isommin rikki. Runo suhtautui ontumisesta ja selvästi kipeästä jalasta huolimatta eläinlääkärivisiittiin innokkaasti ja iloisesti tervehtien kaikki ohi kulkevat hoitajat häntä vipattaen ja rapsutuksista rennosti selällään nauttien. Reissusta seurasi meille hieman lepolomaa, sillä Runo oli onnistunut venäyttämään ranteensa, jonka kipuilu nyt aiheutti ontuman. Olenkin kuluneen viikon aikana kiitellyt monesti itseäni, että olemme alusta asti panostaneet koiranpennun kanssa rauhoittumisen harjoitteluun…
Oma aitaus lepopaikkana ja nenän käyttö apuna koiranpennun rauhoittumisessa
Saimme eläinlääkäriltä Runolle kipulääkekuurin ja ohjeeksi pitää pentua levossa 5-10 päivää. Ulkoilut tulisi levon aikana rajata hihnassa omalla pihalla tarpeiden tekoon, pentu tulisi pitää aitauksessa tai häkissä ja kaikenlaiset riehumiset sekä leikit olisivat tietenkin kiellettyjä. Röntgenkuvauksen vaatimasta rauhoituksesta toivuttuaan Runo oli omasta mielestään taas elämänsä kunnossa ontumasta huolimatta, ja minulla alkoi nousta kylmä hiki otsalle: Mitenhän mahtaisi sujua pennun pitäminen rauhallisena ja levossa viikon verran?
Onneksi opetimme Runon oleilemaan omassa pentuaitauksessaan jo heti pennun kotiutumisesta lähtien, ja tästä oli meille uskomattoman suuri apu sairasloman aikana. Pystyimme pitämään pentua hieman väljemmässä aitauksessa aivan pienen häkin sijaan, sillä Runo oli jo tottunut puuhailemaan aitauksessaan hyvin rauhallisesti: Runo kävi käytännössä aitauksessa aina joko lepäämään tai pureskelemaan rauhassa puruluitaan ja lelujaan. Sisällä pennun rauhoittuminen sujuikin siis yllättävän hyvin! Välillä Runoa tietenkin selvästi harmitti, ettei sitä päästetty leikkimään isompien koiriemme kanssa ja eteenkin kotiintulotilanteissa aikuisten koirien innokas tervehtiminen selvästi kiihdytti pentuakin. Omaan aitaukseensa pentu meni kuitenkin aina mielellään, olihan palkintona useimmiten ruokaa ja herkkuluita.
Pennun rauhoittumista tukeaksemme annoimme pennulle lähes kaiken ruoan joko kongeista, erilaisista aktivointikupeista tai haistelumatosta, jotta Runolla olisi rajoitetun liikunnan tilalla jotakin muuta puuhaa. Ruoka on alusta asti ollut Runolle oikein toimiva virike, ja ruoan etsiminen, haistelu, nuoleminen sekä kuonolla tonkiminen auttoivat selvästi pentua rauhoittumaan ja purkamaan energiaa, jota kolmikuisella koiranpennulla tietenkin riittää. Nenän käyttö opettaa koiralle myös keskittymistä ja haistelu itsessään on jo toimintana usein pennulle palkitsevaa.
Vilkkaan koiranpennun kanssa rauhoittuminen ei ole itsestäänselvyys
Rauhallinen ulkoilu sen sijaan tuntui olevan käsite, jota ei sisällä kyllästymiseen asti aikansa viettävä pentu olisi millään niellyt. Ulko-oven aukaiseminen oli tietenkin aiemmin tarkoittanut tarpeiden teon lisäksi pennulle kaikenlaista hauskaa puuhaa, kun kesän korvalla pihalla vietetään paljon aikaa koko lauman voimin. Nyt mokomat ihmiset halusivat kieltää tuon kaiken hauskuuden: ei kuoppien kaivamista, ei rallia talon ympäri, ei leikkimistä kaverin kanssa – miten tylsää!
Päätin hyödyntää Runon hyvää ruokahalua myös ulkona rauhallisemman mielentilan opetteluun. Aloin antaa Runolle osan päivän ruoasta säännöllisesti nurmikolle heiteltynä, ja pentu rauhoittuikin ihmeen nopeasti keskittyneesti haistellen ruokaansa etsimään. Hihnassa tempoilu ja riehuminen väheni tämän myötä huomattavasti ja nenätyöskentelyn jälkeen Runon mielentila oli selvästi rauhallisempi ja keskittyneempi. Onneksi myös aikuiset koiramme näyttivät hyvää esimerkkiä pennulle lepäillen hellepäivinä rennosti kuistilla, jolloin pennunkin oli selvästi helpompi rauhoittua oleilemaan kanssamme ja pystyimme välillä olemaan ulkona vähän pidempiä hetkiä pihan tuoksuja rauhassa haistellen ja naapuruston ääniä kuulostellen.
Lue myös: Millaiset koulutusnamit ovat parhaat pennulle?
Runon mielenvirkistykseksi otin pentua lepoviikon aikana välillä mukaan asioille ja kävimme esimerkiksi eläinkaupassa ruokaostoksilla ja kukkakaupassa. Jälleen kiitin itseäni, että olemme alusta asti harjoitelleet sylissä rauhallisesti olemista, ja pääasiassa pentu käyttäytyi vallan hienosti. Kova hinku olisi välillä ollut omin tassuin kipittää tutkimaan maailmaa, mutta sylistä käsin Runo sai toisaalta hyvät näkymät tarkkailla ympäristöä. Pienehköksi jäävän rodun etuja tällaisissa tilanteissa on kompakti koko – neljäkiloista pentua jaksoin vielä hyvin kantaa kainalossa.
Koiranpennun rauhoittuminen on taito, jota voi ja kannattaa harjoitella
Runon lepoviikko antoi meille oivallisen tilaisuuden harjoitella myös rauhallisesti katsomista. Kävimme siis julkisilla paikoilla ihan vain katselemassa ohikulkevia ihmisiä ja asioita, ja palkitsin pentua asioiden tarkkailusta rauhallisesti paikoiltaan. Ympäristö häiriöineen vie usein pennun huomion ja Runollakin välillä innostus ja uteliaisuus purkautuu mielenkiintoisia asioita kohti ryntäilyllä. Palkitsemalla koiran rauhallisesta kohteiden katsomisesta, sille voidaan opettaa itsehillintää ja malttia sekä rauhallisempaa mielentilaa näissä tilanteissa. Itsehillintä ja rauhoittuminen linkittyvät myös vahvasti luopumisharjoitteluun, jota teemme mm. hihnakäytösharjoittelun yhteydessä, kuten aiemmin kerroimme. Ennen pitkää luopumista ja itsehillintää säännöllisesti harjoiteltuaan koira usein alkaa linkittää mielenkiintoisten kohteiden bongailun mahdollisuuteen saada omistajalta palkkioita, ja koira tällöin kohteen nähdessään ottaakin kontaktia omistajaansa: ”Katso mamma mitä bongasin, huomasitko sinä? Ansaitsinko herkun?”. Hirvittävän näppärä taito häiriöitä pursuavassa maailmassa, kun omistajakaan ei aina huomaa kaikkea ennen koiraa!
Runo oivalsi rauhallisesti katsomisen idean nopeasti ja alkoikin tarjota katsekontaktia minulle melko pian itse. Ensin palkitsin pentua vain kohteen katsomisesta vaatimatta minuun vilkaisua. Muut koirat ja leikkivät lapset olivat meille selvästi haastavimpia kohteita, joiden luo Runo olisi kovasti halunnut mennä. Tällöin menimme hieman kauemmas harjoittelemaan, jotta harjoitus ei käynyt liian vaikeaksi. Nämä harjoitukset selvästi veivät pennulta energiaa, vaikka istuskelimme vain paikoillamme, ja auttoivat osaltaan myös kotona rauhoittumista, kun pennun mieli oli saanut virikkeitä. Niinhän sitä sanotaan, että liikunnalla koiraa harvoin väsytetään, mutta sopivalla aivojumpalla saa koiran kyllä raukeaksi.
Runon ontuminen helpotti onneksi levon myötä ja pikkuhiljaa pääsemme palaamaan normaalin liikunnan pariin. Pentujen kanssa voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, mutta onneksi pienistä haavereista pennut toipuvat yleensä nopeasti. Lepoviikon harjoitukset koiranpennun rauhoittumisen kanssa eivät varmasti mene hukkaan, vaan helpottavat arkeamme jatkossakin. Rauhoittumista ja odottamista vaaditaan koiralta monessa eri tilanteessa ja niiden harjoittelu tekee niin kotielämästä kuin reissaamisestakin kaikille osapuolille rennompaa.
Aurinkoista keskikesää tassukavereillemme! Palaamme juhannuksen jälkeen kesäkuulumistemme kanssa ja Runon touhuja voi seurata myös Instagramissa @kristajahuiskut!
Runo ja Krista