NousNous pentupäiväkirja – Koiranpennun koulutus
Kirjoitin NousNous pentupäiväkirjan Oodin esittelytekstiin, että Oodi on oppivainen pentu. Ajattelin hieman avata enemmän sitä, miten itse lähden opettelemaan asioita koiranpennun kanssa. Minun tapani tai koiranpennun koulutus tyylini ei ole ainoa oikea ja jokainen pentukin on oma yksilönsä, joten yksiselitteistä vastausta tähän ei ole. Kaikki harjoittelu tapahtuukin aina pennun ehdoilla. Oodilla riittää motivaatiota ja kapasiteettia oppimiseen ja sen keskittymiskyky riittää yllättävän kauan, joten sen kanssa voi ottaa kohtuullisen määrän toistoja. Puhun siis rotutasolla ja omasta kokemuksesta, en yleisesti. Toki suosituimpien harrastuskoirarotujen edustajat kilpailevat tässä asiassa ansaitusti ihan omassa sarjassaan.
Koiranpennun koulutus ja naksuttimen käyttö
Arkitottelevaisuutta lähdetään opettelemaan tiettyjen taitojen kautta. Sisäsiisteyskasvatus kulkee mukana alusta asti, mutta siihen en sen enempää tässä tekstissä paneudu. Siitä löytyy aiempi oma julkaisunsa. Ihan ensimmäisenä ehdollistan pennun yleensä naksuttimeen. Naksutin on erittäin kätevä apuväline läpi koko koiran eliniän. Naksuttimen ehdollistaminen tapahtuu niin yksinkertaisesti, että naksautetaan ja välittömästi heitetään palkka lattialle. Naks à palkka, naks à palkka. Näin pentu oppii, että se saa aina naksuttimen äänen kuullessaan palkan ja naksutinta voi käyttää merkkinä niissä tilanteissa, kun välitön palkka ei ole mahdollinen esimerkiksi, kun opetetaan koiraa työskentelemään kauempana ohjaajasta. Naksuttimella merkataan oikea hetki ja palkka tulee hieman jälkijunassa.
Koiranpennun koulutus ja kontaktin opettaminen
Seuraavaksi yhdistän naksuttimeen kontaktin. Kontaktissa pentu oppii ottamaan kontaktia eli katsomaan silmiin. Kontaktia opetan ihan omanaan naksuttimella. Koira katsoo silmiin à naks à palkka. Opetan kontaktin ottamisen yleensä käskyllä ”katso”, mutta käsky jää hyvin pian pois, koska yleensä pentu tarjoaa tätä itsenäisesti ensimmäisenä. Naksuttimen lisäksi kontaktia vaaditaan pennulta aina ja kaikessa arjen tilanteissa. Ruokakuppiin meillä ei saa kajota, ennen kuin koko laumalla on kupit nenän edessä, kaikki istuu ja katsoo silmiin. Silloin annan luvan aloittaa syömisen. Tässäkin kontaktia tulee treenattua jo kahdesti päivässä ja ruoka toimii superpalkkana kontaktista, joten pentu yleensä oppii tämän hetkessä. Oodilla aikaa meni noin vartti.
Luopumisharjoitukset koiranpennun koulutuksessa
Rinnalla kulkee myös luopumisharjoitukset. Luopuminen tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että koira saa palkan, kun se luopuu siitä toiminnosta, jota se oli tekemässä. Ruokakupilla tämä näkyy niin, että pentu luopuu ajatuksesta ahmia ruoka heti, kun sen nenän eteen saa, odottaa hetken ja saa palkaksi sen ruuan. Ulko-ovella voidaan myös harjoitella luopumista. Koira on ryntäämässä ulos samalla hetkellä, kun ovi avautuu. Sen sijaan koira opetetaan luopumaan siitä ryntäämisestä ja kun pentu on aloillaan, ovi avautuu. Eli kun koira luopuu siitä toiminnosta tai sen aktiivisesta ajattelemisesta, se saa palkkana sen toiminnon. Mitä nopeammin koira luopuu toiminnosta, sen nopeammin se saa palkan. Oodin kanssa tämä onkin osoittautunut melko haastavaksi ja tuntuu, että Oodi oikein kyttää oven takana tilaisuutta, että ovi aukeaisi ja ryntää pihalle samalla sekunnin sadasosalla. Meillä on ulko-oven takana aidattu piha, eikä se pihalta pääsekään karkuun, mutta kaikilla tätä mahdollisuutta ei ole ja ulko-oven takaa saattaa avautua vapaus ja samalla vaarat vilkkaine autoteineen. Siksi tämä on yksi tärkeimmistä taidoista opetella alusta alkaen.
Luoksetulon kouluttaminen koiranpennulle on tärkeää
Vähintään yhtä tärkeä asia on luoksetulo. Tässä viittaan jälleen Oodin esittelytekstiin, mutta en muista koskaan ennen kenenkään pennun kanssa harjoitelleeni niin paljon, tavoitteellisesti ja johdonmukaisesti tätä taitoa. Normaalisti (tarkoitan siis aiempien koirieni pentuaikoja) pentu pysyttelee luontaisesti laumansa tai omistajansa lähellä ja luoksetuloa vahvistetaan ainoastaan namittelemalla. Vaan ei Oodi. Tämä riivinrauta ei välitä pätkän vertaa missä minä kuljen ja se irtautuu uskomattoman kauas. Vähän hävettää myöntää, mutta pari kertaa kiireessä olen ajautunut ”jahtaamaan” pentua, jotta saan sen sisälle. Voitte kuvitella ilmeeni, kun se seisoo paikoillaan odottamassa, että minä lähestyn sitä ja samalla sekunnilla, kun olen riittävän lähellä, se ampaisee karkuun. Voin sanoa, että 1,5 kiloa kääpiöpinserin pentua juoksee muuten yllättävän lujaa. Eli käsi ylös virheen merkiksi.
Huomatessani Oodin pitävän minua pilkkanaan, kävin tätä äärimmäisen tärkeää taitoa treenaamaan tavoitteellisesti. Suurimmille oman elämänsä seikkailijoille kannattaa ottaa pitkä liina avuksi, jonka kanssa voidaan ehkäistä vaaratilanteet ja irti lasketaan vain ehdottoman turvallisissa paikoissa. Luoksetulosta pentu palkataan aina superkehuilla ja maailman parhailla nameilla tai leluilla. Pentua ei saa koskaan torua, vaikka se ensin juoksisi 50 kertaa pihan ympäri ja tulisi vasta sen jälkeen luokse. Pentu palkataan aina, kun se tulee luokse, vaikka ei olisi käskenytkään. Luoksetulo on äärimmäisen tärkeä taito ja ehkäisee monet onnettomuudet. Olen sitä mieltä, että jos pitäisi valita ainoastaan yksi taito, jonka koiralle opettaa, valitsisin pomminvarman luoksetulon. Se on tavoite meillä myös Oodin kanssa. Toki tämän kaiken ohella opetellaan myös muita asioita, mutta tässä ne ensimmäiset, joiden kautta lähdetään harjoittelemaan muita taitoja
Iloisia temppuhetkiä ja aurinkoisia päiviä toivottavat Paula ja Oodi