Makupalat ovat mainio apu koiraa koulutettaessa, mutta niidenkin käytössä on omat niksinsä. Eläintenkouluttaja, eläinlääkäri ja kolmen koiran emäntä antaa viisi hyvää vinkkiä, joilla kuonoa ja makuhermoja hivelevät herkut kasvavat haluttua käytöstä vahvistaviksi arvokkaiksi palkkioiksi.
Makupalat vai taputus – kumpaa käyttää koiran koulutuksessa?
Moni meistä saattaa pohtia, miksi koiran pitäisi saada herkkuja. Eikö kehu ole riittävä kannustin? Vai olisiko sekä että -palkitseminen hyvä idea? Kruunaisimmeko siis taputukset ja kehut vielä pienellä herkulla?
Eläintenkouluttaja ja eläinlääkäri Anna-Mari Olbrichtilla on selkeä ohje: ”Anna koiran päättää.” Karvaiset kaverimme ovat erilaisia: jollekulle paras palkkio tehtävässä onnistumisesta voi olla rapsutus, toiselle mahdollisuus juosta pää viidentenä jalkana, kolmas ilahtuu kaikkein eniten mieluisesta syötävästä, ja kaikki koirat varmasti kotiväkensä kehuista. Herkuille persojen koirien opettamis- ja palkkaustuokioissa koulutusnamit ovat kätevä ratkaisu.
Makupalat palkkioksi yrityksestä vai onnistumisesta?
Makupaloja kannattaa käyttää oikean, toivotun käytöksen vahvistamiseen. Uusia taitoja opitaan yritysten kautta, ja jo yrityksistä pitää saada palkka. ”Alussa riittää pelkkä kiinnostus, vaikka vain silmien liike”, Anna-Mari Olbricht vinkkaa.
Miten siis toimia, jos esimerkiksi haluaisimme opettaa koiranpennun istumaan? Olbrichtin mukaan hyvä tapa on kertoa vihjesana aina, kun pentu on istahtamassa, ja liittää saumattomasti vihjeeseen mieluinen makupala. Näin pentu oppii, mitä vihje tarkoittaa, ja että sitä seuraa mukava asia. ”Vaatimustasoa kannattaa sitten nostaa pikkuhiljaa, yksilön, taidon ja tehtävän mukaan.”
Herkuilla on helppo opettaa koirille myös luopumista, joka on niille jo turvallisuussyistä elintärkeä taito. Kun koira oppii vihjesanasta luopumaan ruokakupista, puruluusta, lelusta ja esimerkiksi maasta löytyneistä epämääräisistä suuhunpantavista, se saa palkan. Reilu kauppa, voisi koira miettiä.
Palkitse joskus helpoistakin tehtävistä
Koiranomistajan kannattaa sujauttaa makupaloja taskuun ihan tavalliselle lenkillekin lähtiessä tai pitää herkkupussi kotona käden ulottuvilla. ”Välillä on hyvä palkita koira helpostakin tehtävästä”, Anna-Mari Olbricht muistuttaa. ”Satunnaisesti, vaikka hyvin harvoinkin annettu herkkupala tai muu mieluinen palkka pitää yllä vuosiakin sitten opittua taitoa ja tekee koiran onnelliseksi.”
Oppimisen ilon ei pidä muuttua opitun taidon vaatimiseksi: osaamista ei pidä pitää itsestään selvyytenä. Mielihyvä vahvistaa jo yhteisen taipaleen alussa hankittuja taitoja ja tuo miellyttävää varmuutta molempien elämään.
Remmirähjääjä ei makupaloista piittaa?
Tuttu tilanne monelle koirakolle: kävelemme tyytyväisinä tien laidassa, kunnes näköpiiriin ilmestyy traktori. Tai rullaluistelija, tai toinen koira – joka tapauksessa jokin paheksuttava tai pelottava ilmestys, joka kirvoittaa koiramme kielenkannat.
Kun rehevä avautuminen on menossa, mieluisatkaan makupalat eivät enää kiinnosta. Mitä kannattaisi tehdä?
”Kiihtynyt koira ei syö, joten sen kanssa olisi hyvä saada etäisyyttä kohtaamistilanteeseen”, Anna-Mari Olbricht vihjaa. ”Kaupungin kaduilla se on tietysti vaikeampaa.” Jos sivuloikka onnistuu, hyvä keino viedä koiran ajatukset muualle olisi antaa sille kuonotyötä. Jos tiedät ympäristön ja maaston turvalliseksi, koiran voi antaa etsiä makupaloja maasta.”
Makupaloja voi käyttää myös vastaehdollistamisen tukena. ”Kun koira havaitsee vastaantulijan, se voi muuttua mukavaksi asiaksi, jos havaintoa seuraa herkku.” Tämä on Olbrichtin mukaan ajoituslaji: makupalaa ei pidä antaa liian aikaisin eli silloin, kun tähyilemään tottunut omistaja on huomannut potentiaalisen rähinän aiheuttajan. ”Kannattaa olla tarkkana, ettei vahvista vahingossa väärää ajatusketjua. Koira voi alkaa päätellä koulutusnamista, että kohta vastaan tulee jotain ikävää. Siksi on tärkeää, että koira on itse tehnyt havainnon.”
Mitä kannattaa ottaa huomioon makupaloja valitessa?
Anna-Mari Olbricht muistuttaa, että makupalojen tulisi tukea koiran ruokintaa: ”On hyvä ajatella koko vuorokauden kokonaisenergiamäärää ja -tarvetta.” Jos koira on allerginen, lemmikeille tarkoitettujen makupalojen ainesosaluettelot kannattaa lukea tarkasti. Ihmisten ruoissa, esimerkiksi makkaroissa ja leikkeleissä, on usein runsaasti suolaa ja vaikkapa nitriittiä, joita koiran ruokinnassa on hyvä välttää.
Koulutustuokioissa makupaloja kuluu usein paljon. Siksi on näppärää, jos ne ovat pieniä. Näin kalorimäärä ei kasva suureksi, vaikka oppitunti vähän venyisi. Moni koiranomistaja arvostaa myös sitä, että namit ovat siistejä ja helposti käsiteltäviä.
Pienet, viljattomat NousNous-kuutiot ja muut makupalat on valmistettu 100 % eurooppalaisesta lihasta. Ne sisältävät vain yhtä eläinproteiinia – ankkaa, possua tai nautaa – ja maistuvat nirsommallekin koiralle: kyllä kuono kertoo, mikä on hyvä ja tavoittelemisen arvoinen makupala! Tuotteita on saatavilla hyvin varustetuista päivittäistavarakaupoista ja niiden kauppakassipalveluista kautta Suomen.